Itse ja johtamisen dilemma

Eilinen etäluento oli mielenkiintoinen kokemus. Nykyjohtamisen yksi merkki on etäältä johtaminen; tämä vaatii varsin paljon sekä johdettavilta että johtajalta. Persoonan täytyy olla kiinnostava sekä herättää luottamusta eritavalla kuin paikalla olevan. Etäjohtaja on enemmän neuvottelija ja valmentaja kuin varsinainen karismaattinen ja yksinvaltaisesti toimiva päällikkö.

Tulin ajatelleeksi sitä, että johtaminen ei ole yksiselitteinen ja autoritäärinen kehitys tai oppimiskokemus. Johtajan on kyettävä muuntautumaan yrityksen ja ajan muutoksen mukana. Kuinka itse muuttuisin? Olen joutunut henkilökohtaisesti mukautumaan eri elämäntilanteissa; olen ollut johdettava ja saanut johtaa. On löydettävä oikeat ihmiset oikeisiin paikkoihin, on pidettävä tietty itsekunnioitus ja löydettävä asia, jossa on itse hyvä. Aina ei ole pakko hallita kaikkea ja olla täydellinen; on sallittava itselleen tietty inhimillisyys voidakseen muuntautua kameleonttina eri tilanteisiin. Eräänlainen ehdottomuus ei ole hyväksi vaikka välillä on kosketeltava ristiriitatilanteessa Bttn:a ja sanottava luja ja määrätietoinen sana siitä mikä on konkreettisesti seuraava askel. Itse olen kokenut myös sen, että mikäli et osaa kuunnella on vaikea löytää se keskitie, johon suuntaan olisi kuljettava. Sama pätenee myös luovuuden ja ihmisen johtamiseen.

Näitä en ole lukenut johtamisen kirjasta vaan olen oppinut itse itsestäni. 

Eräs luovuuden ilmenemismuoto. Luovuutta on myös sallittava.